Pokrovan kirkko ja ortodoksinen veljesyhteisö

 

Puutarha nykypäivänä

 

Saavuttuanne portille jonka päällä on kultainen kupoli, edessänne avautuu alkuperäinen lehmuskuja. Alueen tielinjastot ovat edelleen alkuperäiset, joka on harvinaista ajatellen että alue on ollut monen eri omistajan hallussa. Portista oikealla on vanha hevostalli josta on kehkeytynyt ortodoksinen kirkko vuosien työn ansiosta. Voimme sanoa että sisällä avautuu kenties Suomen kaunein ortodoksinen kirkko – sen jokainen voi tietysti päätellä kun saapuu kaariholviseen kirkkoon.

 

Lähdemme kiertämään aluetta portista vasemmalle vasenta tienhaaraa jossa heti kohtaamme koko alueella käytettäviä puutelineen jossa klapit ja halot ovat hyvässä järjestyksessä antaen niin suojaa tuiskulta ja tuulelta kuin järjestelmällistä kauneutta silmälle – jokainen omaksua idean omalle pihalleen. Seuraavaksi vasemmalle puolelle on istutettu omenapuita jotka ovat ympätty alueen vanhoista omenapuiden oksista. Alun perin koko alueelle niitä istutettiin sata kappaletta mutta niitä on säilynyt vain parisen kymmentä, arvanettekin syyn jota maa kätkee sisälleen – myyrät. Hieman eteenpäin ja saavumme sammakkolammelle joka on osa nk. Gaudipuutarhaa, joka tietenkin on saanut nimensä ja inspiraationsa Barcelonassa olevasta luomuksesta. Kokonaisuuteen sisältyy tasanne, muuri, puro ja suihkulähde. Muurissa on keramiikkateoksia jotka ovat psalmi 104:sta olevia jakeita jotka on tehnyt Irina Zatulovskaya, jonka teos Elizabethin Tsasouna on myös alueellamme, siitä tuonnempana. Tasanne itsestään on tehty paikalla olleiden kantojen ja juurakoiden päälle, ajatuksena että alueella olisi edes yksi paikka jota ei tarvitsisi kitkeä. Materiaalina on käytetty graniittia ja marmoria joka on saatu lahjoituksena eräältä kiviveistämöltä siihen aikaan kun Suomessa rakennettiin loistoristeilijöitä. Materiaali olisi joutunut merenpohjaan täyttömaaksi mutta saimme sen käyttöömme ja näin lähdimme loihtimaan kuviota tasanteelle. Tasanteen edessä on puro joka johtaa lampeen ja puron edessä kukkivat tulppaanit, narsissit ja koko kesä aikana erilaiset perenat niin värimintut, kuunliljat, hortensiat kuin syysleimut. Tasanteen vasemmalla puolelle on istutettu muutamia harvinaisia puita. Lipputangon ympärillä on ruusuja ja eri vuosina myös erilaisia yksivuotisia kukkia esim. Dannebrogin unikkoa. Miksi juuri Dannebrogin unikkoa? Tilan yksi omistajista, Konsuli Elfving, nimesi tilan vaimonsa kunniaksi Dannebrog – Tanskan lipun mukaan ja tämä unikkolaji on avautuessaan väriltään kuin Tanskan lippu.

 

Saavumme Ajurintalolle, jota on myös kutsuttu Puutarhurin taloksi, sitä ennen on pieni sauna jonka ympärillä on aiemmin mainittuja puutelineitä. Ne antavat veljestön käytössä olevalle saunalle pienen näkösuojan ja estävät tuulen sekä lumituiskun. Ajurintalosta oikealle avautuu nk. Patricia puutarha, joka perustettiin 1999. Alueella oli isä Haritonin saapuessa vain vesakkoa ja puita. Talkoolaisten avulla alue raivattiin puhtaaksi. Isä Haritonin enkelinpäivänä kesäkuussa 1999 hän sai lahjaksi tämän Börje Frin suunnitteleman puutarhan osan edesmenneeltä professori Patricia Seppälältä. Hänen ajatuksenaan oli että kaikissa Keski-Euroopan luostareilla oli puutarha jossa oli yrttejä ja kukkia. Tämän kautta luostarit saivat raaka-aineita tuottaa lääkkeitä, erilaisia tarpeellisia tuotteita ja kenties liköörejä ja täten saivat toimeentuloa toiminnalleen. Tätä ideaa olemme yrittäneet soveltaa parhaamme mukaan. Puutarha osiossa on Börje Frin nimeämät parilliset neliöt Isän, Pojan, Pyhän Hengen ja Neitsyt Marian mukaan. Puutarha rajautuu oikealla rungollisiin mustaherukoihin joiden juurella ennen oli raparpereja, jotka myöhemmin on siirretty omaan penkkiin. Vasemmalla alue rajautuu tuija kujaan, jonka isä Hariton istutti saapuessaan alueelle. Tuijia myöten kiipeää ylös mantsuriankärhöjä. Puutarhassa neliöissä kukkivat narsissit, tulppaanit, maksaruohot, syysleimut, liljat, kurjenmiekat, erilajiset pionit, punalatvat, konnayrtit, syysleimut sekä lukuisat muut kukat yrteistä puhumattakaan.

 

Ajurintalolta avautuu näkymä laaksoon jossa on tekolampi josta alue saa kasteluvetensä. Tie joka johtaa lammelle, joka on tehty 1920-luvulla Elfvingien toimesta, on nimetty via Dolorosaksi. Nimensä tie sai siitä sillä kivien kantaminen ja asettelu käsin toi mieleen edes pienen osan siitä mitä Kristus tunsi kävellessään via Dolorosalla. Tien kummallakin puolella ovat viinimarja- ja karviaispensaita ja niiden vieressä on rivistö kirsikka-, luumu- ja omenapuita. Äärimmäisenä vasemmalla näette mansikka rivistöjä, joista veljestö valmistaa mansikkahilloa, oikeammin valkoista mansikkahilloa. Niin luitte aivan oikein – valkoista mansikkahilloa. Olemme vuosien saatossa kasvattaneet runsaasti taimia lajikkeesta joka ei punerru vaan säilyttää valkoisen värin. Ulkonäöltään ja kooltaan se on ahomansikan kaltainen, mutta valkoinen.

 

Via Dolorosan ja kasvihuoneen välissä on puulavoja joissa eri vuosina on erilaista viljelystä. Sieltä saamme keittiöön omaksi tarpeeksemme salaatit, tillit, persiljat, perunat, kesäkurpitsat ja muut tarvittavat raaka-aineet vuosittaisten mieltymyksiemme mukaan. Kasvihuone on valmistunut 2000-luvun alussa kierrätysmateriaaleista, niin omalta alueeltamme kuin Helsingin keskustasta. Esimerkiksi seinä ovat hotelli Tornin vanhat ikkunat, lasikatto on saatu erään talkoolaisen naapurikerrostalon parvekelaseista. Mielikuvitus laitettiin töihin ja näin saimme käytännöllisen tilan jossa voimme kasvattaa vuosittaiset kesäkukat, joita runsaimmillaan on ollut 3500 ruukullista. Ajatelkaamme että joutuisimme ostamaan ne, niin laskua kertyisi valtavasti. Tietysti kaikki vaatii omaa aikaa mutta suunnittelulla voimme tehdä myös säästöjä. Kasvihuoneelta avautuu näkymä pienelle metsäaukiolle jossa sijaitsee ihastuttava pieni paanukupolinen tsasouna. Lisää tsasounasta voi lukea meidän internetsivuiltamme. Tsasounan edessä on pieni aidattu alue jossa on luonnonvaraisena valkolehdokkia, joka puhkeaa kukkaan juhannuksenaikoihin ja sen huumaavasta tuoksusta voi nauttia tyynenä kesäyönä kävellessä tsasounaan.

 

Palatessamme ajurintalolle vasemmalla on raparperipenkkejä, sekä tavallista puutarhamansikka ja valkoista mansikkaa riveissä. Lähellä oleva tankki toimii automaattisena kastelujärjestelmänä mansikoille. Täyttämällä tankin säännöllisesti voimme painovoiman avulla kastella mansikat ja käyttää senkin säästyneen ajan muuhun hyödylliseen työhön. Suuren koivun vieressä tienristeyksessä on kultasade, jota jänikset kurittavat aika ajoittain, mutta se jatkaa silti sitkeästi kasvavista. Tuija kujaa pitkin saavumme päärakennuksen eteen joka on rakennettu vuonna 1911.

 

Tullessamme päärakennuksen eteen vasemmalla on pyöreä hortensia penkki ja oikealla pitkittäinen hortensia penkki suihkulähteen oikealla puolella, jossa alkuperäinen kivipengerrys. Pääsisäänkäynnin vasemmalla on ruusuja esim. Flammentans ja oikealla puolella ovea köynnöshortensia. Talon edessä kasvaa koivu joka on alkuperäisen koivun ”poikanen” mutta ilmeisesti joutuu kaadettavaksi tänä vuonna. Päärakennuksesta oikealla näemme ”kukkakukkulan” jonka on luonut alun perin talon emäntä Jenny Elfving. Kukkulaan on veden ja pakkasen avulla louhittu kuoppia jotka aikoinaan ovat myös olleet erilaisia istutuksia täynnä. Jäljellä alkuajoista on tähän päivään asti säilynyt vain ”Mooseksen palavapensas”. Kukkulan laella on paikallisen kirkkonummelaisen taiteilijan Sami Saaren suunnittelema taideteos ” ikuisesti versova puu” jonka juurella on keraaminen riikinkukko symboloimassa iankaikkista elämää. Päärakennuksen edessä olevissa tuijissa kiipeilee myös erilaisia kärhöjä, joita myös näet lipputangon lähellä olevassa ”tuoksutunnelissa” sulassa sovussa humalan kanssa.

 

Kun palaamme lehmuskujaa alaspäin kirkolle ja käännymme vasemmalla, olemme matkalla kohti vuonna 2004 valmistunutta rakennusta jolle isä Hariton antoi nimen – villa Elfving. Matkalla sinne , heti oikealla on herukkapensaita kymmenittäin sekä muutama omenapuu. Kuljettuamme hieman eteenpäin näemme oikealla puolella pienen keltaisen mustakattoisen majan joita olette nähneet muuallakin, jotka on rakennettu säilytystä varten. Alueellamme tarvitaan valtavasti erilaista tavaraa joita käytetään osan vuotta ja säilötään taas talvenvaralle jotta joka vuosi ei tarvitsisi ostaa aina uusia. Edessä aukeaa pelto ja ennen talolle saapumista oikealla on alue josta on otettu päärakennukseen kivet kivijalkaa varten, jossa tänä päivänä sijaitsee Elisabethin tsasouna. Jos ajattelette jonkin laista rakennusta - erehdytte. Paikalla on savesta muokatuista eritavoin pinnoitetuista tiilistä rakennettu tilataideteos. Se on vanhalla tekniikalla Irina Zatulovskayan valmistama ja suunnittelema teos jonka hän valmisti Hollannissa. Löydätte mielenkiintoisen tarinan siitä myös sivuiltamme.

 

Palaamme hieman takaisin ja nousemme vanhoja graniittiportaita ylös päärakennuksen taakse jossa sijaitsee katettu terassi nimeltään ”Nirvana”. Siellä on tilat ryhmälle juoda vaikka kesällä kahvit ihanan raparperipiirakan kanssa. Terassin ympärillä on kesäisin lukematon määrä erilaisia kesäkukkia ja koko takapiha pursuaa erilaisista kukista, leijonakidat, revonhännät, krassit, verenpisarat, orvokit, pelargoniat jne. Takapiha on myös pengerretty kivetyksin ja pengerryksen reunassa kiertää sireenit, joista osa leikattiin alas vuonna 2011. Kierrämme talon vasemmalta puolelta talon ja kukkakukkulan välistä jossa muuten kasvaa omenapuu, vanha lajike joka on lähtenyt kasvamaan siemenestä. Saavumme etupihalle josta lehmuskuja viettää alas kirkolle ja portille. Tämä kuvaus kertoo Pokrovasta vuonna 2011 jolloin on kulunut 100 vuotta tilan perustamisesta ja Suomen ensimmäisestä yksityisestä luostarihankkeesta jonka alkamisesta on kulunut 16 vuotta. Toivomme että tämä kertomus on auttanut kuvaamaan tilaa ja monelle jotka ovat täällä vierailleet on tullut tunne että he ovat olleet muualla kuin Suomessa – siis ulkomailla. Joten lähimatkailusta voi saada myös ulkomaan matkan.

Tervetuloa Pokrovaan!