Pokrovan kirkko ja ortodoksinen veljesyhteisö

 

Pokrovan historia

 

Kirjailija ja itsenäisyysmies Kyösti Vilkuna kirjoitti marraskuun 24. päivänä 1911 kirjeen T.T.Kailalle: ”Valtakuntani on Kirkkonummella Jorvaksen pysäkin luona sangen kauniissa seudussa, noin tunnin junamatkan päästä Helsingistä.” Heinäkuussa 19. päivänä vuonna 1912 hän kirjoitti August-veljelleen: ”Tämä talorakennus yritykseni on saanut minut niin tuiki lujille, että siitä lähtien kuin ”Viimeiset Luostariasukkaat” valmistui, en ole saanut juuri muuta tehdä kuin olla rahoja haalimassa. Rakennuksen hinta on noussut lähes kolminkertaiseksi siitä, mitä rakentaja sen alun perin laski.” Huvilan alkuperäisen hinnan piti olla korkeintaan 7.000 markkaa, se tulikin loppulaskujen mukaan maksamaan 22.000 markkaa. Tämä sai kirjailijan jo välistä epätoivoiseksi. Huvila jäi yli vuodeksi tyhjilleen ja sitä oli aloitettu myymään jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Vasta vuoden 1917 alussa huvila myytiin 17.500 markalla.

Huvilan varsinainen kukoistuskausi alkoi konsuli H.A. Elfvingin omistuksen aikaan. Elfving muutatti nimen Kyöstilästä Dannedbrogiksi tanskalaisen vaimonsa kunniaksi. Voi vain kuvitella minkälaisia uhrauksia onkaan vaadittu, kun alue on muutettu esimerkilliseksi puutarhatilaksi. Alkuaikoina tilalla oli Kirkkonummen ulaanien harjoituskenttä. Myöhemmin tila oli myös suojeluskunnan kokoontumispaikka. Jenny Elfving, joka oli saman niminen kuin tilan emäntä, kirjoitti tilasta vuonna 1929 Otavan julkaisemassa kirjassaan ”Suomalaista puutarhataidetta”: ”Paistaos, kesäinen päivä. Paista meille, paista muille, Routa Suomesta sulata.” ”Katsellessa tällaista paikkaa ei voi olla ajattelematta; Täällä pitäisi olla puutarhakoulu. On vahinko ettei ammatti-ihmiset voi olla täällä oppimassa kahta erittäin tärkeää asiaa. Ajan tarkkaa käyttöä ja järjestystä.”

Me nykyiset olemme varmaan häpeäksi tilalle , kun emme saa aikaan järjestystä. Eikä meidän kelloissamme tunnu oikein aika riittävän. Konsuli H.A.Elfving laajensi päärakennuksen idänpuoleista osaa neljällä suurella huoneella ja rakensi keittiö siiven. Aiemmin julkisivulla ollut avoterassi muutettiin lämpimäksi tilaksi. Samoin julkisivu sai kolme kaari-ikkunaa sekä kaksi parveketta. Etenkin länsiparvekkeelta kesäiltaisin avautuu mitä kaunein näkymä graniittiselle kaarisillalle , joka on rakennettu 1800-luvulla. Lisäksi hän rakennutti suurenmoisen hevostallin ja yhden Suomen ensimmäisistä ulkomaneeseista. Tilalle rakennettiin nopeasti myös talot autonkuljettajalle ja puutarhurille. Lisäksi konsuli Elfving hankki ympäristöstä maa-aloja, rakensi Jorvaksen asemalle myllyn ja sen ympäristöön henkilöstölle useita tanskalaisvaikutteisia taloja. Jorvaksen asemalta olemme purkaneet erään näistä taloista kun se oli saanut purku-uhkauksen ja nyt olemme pystyttäneet sen tilallemme.

Kolmekymmenluvun talouslama kävi kohtalokkaaksi myös Elfvingille ja hän menetti tilan. Vapaaherra Svante Aminoff lunasti tilan itselleen. He asuttivat tilaa aina Neuvostoliiton ”vuokra-aikaan” asti. Tilalle oli onni, että päärakennuksessa jakoi tuomioitaan neuvostoliittolainen sotatuomioistuin. Sotatuomari asusti talon yläkerran huoneita, kirjastoa ja kahta länsipuolen pientä huonetta. Hevostallissa toimi leipomo. Tullessani alueelle löysin läheisestä metsästä suuret kasat puhkikuluneita leipäformuja ”ryssänlimpuille”. Kymmenen miehitysvuoden jälkeen tila pääsi rapistumaan, samoin puutarha ja puusto. Aminoffin suku palasi tilalle ja säilytti sen omistuksessaan vuoteen 1960, tilan osti Kirkkonummen kunta , joka sijoitti sinne kehitysvammaisten kodin. Tulipalon jälkeen tilalla oli erilaista pienteollisuutta. Tämän jälkeen tila oli päässyt pahoin ränsistymään.

Tullessamme tälle alueelle vuonna 1996 remontoimme ensiksi niin kutsutun autonkuljettajan talon. Keväällä pääsimme muuttamaan huoneen ja keittiön käsittävään asuntoon. Asuin siellä kahden poikani, 74-vuotiaan taloudenhoitajan ja kolmen työntekijän kanssa. Tunnelma oli tiivis. Muutettuamme tilalle, annoimme tälle tilalle uuden nimen, Pokrova, joka tarkoittaa Neitsyt Marian suojelusta.