Pokrovan kirkko ja ortodoksinen veljesyhteisö

 

Elisabethin tsasouna

 

Irina Zatulovskaya alkoi suunnitella pyhän Elisabetin elämästä kertovaa teosta Hollannissa vuonna 1996. Se oli ensin tarkoitus pystyttää 1700-luvulla rakennettuun kiviseen latoon Skotlannissa, mutta Irina Zatulovskaya totesi, että siellä ei kukaan olisi käynyt rukoilemassa. Sitten teos oli esillä Tukholmassa ja Suomenlinnassa, minkä jälkeen taiteilija tutustui isä Haritoniin ja hänen luostariprokjektiinsa Kirkkonummella. Luostarin läheltä löytyi hylätty graniittilouhos, jonne katakombi-rukoushuone pystytettiin kesällä 1998. ´

 

Historia

 

Suuriruhtinatar Elisabet Fjodorovna

Elisabet Fjodorovna oli Venäjän viimeisen tsaariperheen jäsen ja yksi bolsevikki vallankumouksen marttyyreista. Elisabet - perheen piirissä Ella - syntyi vuonna 1864 saksalaisen Hessenin-Darmstadin herttuan Ernstin ja prinsessa Alicen, Englannin kuningatar Victorian tyttären perheen toiseksi vanhimmaksi lapseksi. Vanhemmat olivat hartaita luterilaisia kristittyjä. Lapsia kasvatettiin ankaralla kädellä hyväntekeväisyyteen ja toisaalta edistettiin rakkautta luontoon ja taiteisiin. Ella piirsi ja maalasi mielellään luonnossa, ja hänellä oli kaunis alttoääni. Huoleton lapsuus päättyi kuitenkin pian. Ensin Ellan silmien edessä menehtyi tapaturmaisesti hänen kolmivuotias veljensä Fredrich. Vähän myöhemmin sisarukset Ellaa lukuun ottamatta sairastuivat kurkkumätään, johon nelivuotias Maria-sisko sekä perheen äiti Alice kuolivat. Ellasta tuli äidin sijainen nuoremmille sisaruksilleen.

Aviomiehen murha

Japanin sodan (1904-1905) aikana Elisabet varusti omien varojensa turvin lääkintäjunia rintamalle ja osallistui tarmokkaasti lääke- ja varustehuoltoon. Hän avasi Moskovassa sotasairaalan ja perusti sotaleskien ja -orpojen avustuskomitean. Elisabetin elämä mullistui sotavuosina. Sotatappiot olivat johtaneet Venäjän yhteiskunnallisen räjähdyksen partaalle, ja vallankumous leijui ilmassa. Sosiaalivallankumoukselliset tuomitsivat kuolemaan Elisabetin miehen, kenraalikuvernööri Sergei Aleksandrovitsin. Salamurha tapahtui helmikuussa 1905. Kolmen päivän kuluttua murhasta Elisabet vaati päästä vankilaan tapaamaan pomminheittäjän. Hän sanoi uhrin antaneen hänelle murhateon anteeksi ja kehotti häntä katumaan. Miehensä murhapaikalle suuriruhtinatar pystytti taiteilija Victor Vasnetsovin suunnitteleman muistoristin, jossa luki: " Herra, anna heille heidän tekonsa anteeeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät." (Lk. 23:24)

Avioliitto Venäjän keisariperheeseen

19-vuotiaana Elisabet vastasi myöntävästi sukulaispojan, suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitsin kosintaan. Suuriruhtinas Sergei oli Venäjän keisari Aleksanteri II:n poika. Morsiammen koko perhe matkusti mahtihäihin, jotka pidettiin Pietarin Talvipalatsissa. Häiden yhteydessä 12-vuotias pikkusisar tapasi kruununprinssi Nikolain, tulevan miehensä ja Venäjän viimeisen tsaarin. Elisabet opetteli uutterasti venäjää ja tunsi vetoa ortodoksisuutta kohtaan. Yhdessä puolisonsa kanssa hän edusti keisaria Pyhällä Maalla, kun Jerusalemin Getsemaneen, Öljymäen juureen rakennettu Pyhän Maria Magdaleenan kirkko vihittiin. Elisabet lausui ääneen toiveen tulla haudatuksi sinne - muutamaa vuosikymmentä myöhemmin toive toteutuikin, traagisten vaiheiden jälkeen. Avioliitostaan huolimatta Elisabet sai säilyttää luterilaisen uskonsa, mutta vietettyään Venäjällä kuusi vuotta hänet liitettiin ortodoksiseen kirkkoon mirhallavoitelun sakramentissa Lasaruksen lauantaina 1891.

Martan ja Marian yhteisö

Miehensä kuoleman jälkeen leski muutti täysin elämäntapansa. Hän kieltäytyi kaikista edustustehtävistä ja vietti paljon aikaa rukoillen ja paastoten. Pikku hiljaa hänen huoneensa alkoi muistuttaa luostarikeljaa. Elisabet perusti omilla varoillaan hyväntekeväisyydelle omistetun naisyhteisön, jota varten hän vuokrasi joukon rakennuksia Moskovan Ordynkadulta. Pyhien Martan ja Marian luostari aloitti toimintansa vuonna 1909, ja Elisabeth otse vihittiin luostarin johtajaksi. Äiti Elisabet käytti paljon aikaa yhteisölle soveltuvien sääntöjen luomiseen ja kävi useaan otteeseen neuvottelemassa asiasta ohjaajavanhusten kanssa. Hän halusi rippipapiksi naimisissa olevan isän - Isä Mitrofanin - joka eli selibaatissa yhdessä vaimonsa kanssa. Yhteisössä oli alkujaan 17 sisarta. Sen esikuvana oli evankeliumien pyhän Lasaruksen koti, jossa Jeesus usein vieraili ja jossa vieraat saivat niin ruumiin kuin hengenkin ravintoa. Yhteisön käyttöön rakennettiin pyhien Martan ja Marian muistolle omistettu sairaala kirkko sekä Jumalansynnyttäjän suojelukselle pyhitetty seurakuntakirkko. Jälkimmäisen suunnitteli arkkitehti Sustsev novgorodilais-pihkovalaisten esikuvien mukaan. Kirkon koristelun toteutti taiteilija Mihail Nesterov, eräs aikakautensa merkittävimmistä monumentaalitaidemaalareista.

Elisabethin tsasouna, Pokrova, Jorvas, Finland