Pyhäinjäännökset Pokrovan kirkossa
Pyhä ruhtinas Aleksanteri Nevski (k.1263)
Aleksanteri Nevski syntyi Novgorodissa vuonna 1220. Hänen isänsä oli suuriruhtinas Jaroslav Vsevolodovits ja äitinsä ruhtinatar Foedosia, joka leskeksi jäätyään otti vastaan nunnavihkimyksen saaden nimekseen Jefrosinia. Hurskaat vanhemmat kasvattivat Aleksanterin Jumalan pelossa. Hän oppi pienestä pitäen rakastamaan Kristusta, nauttimaan kirkkoveisujen kauneudesta ja karttamaan joutavia huvituksia. Vaikka hänen osakseen tuli hallita maallista valtakuntaa, hänen sielunsa ei tuntenut kiintymystä mihinkään maalliseen ja katoavaan. Pyhien isien kirjoituksista hän ammensi ikään kuin kirkkaasta lähteestä Herran pelkoa, joka on kaiken viisauden alku. Kaikki hänet tunteneet vakuuttivat, että hän oli lapsesta lähtien hiljainen ja nöyrä ja että kansa rakasti häntä. Lisäksi Herra oli suonut hänelle tavattoman viisauden ja rohkeuden.
Venäjä oli 1200-luvulla jakaantunut useisiin ruhtinaskuntiin ja 1237 mongolikaani Batun hyökkäyksestä alkoi Venäjällä mongolivallan aika, jota kesti 200 vuotta. Vaikka Novgorod ja Pihkova varjeltuivat mongolien hyökkäykseltä, ei elämä ollut sielläkään huoletonta. Vuonna 1240 saksalainen ritarikunta valloitti Pihkovan ja ruotsalaiset hyökkäsivät Novgorodia vastaan, jota Aleksanteri jo hallitsi. Ruotsalaisista, norjalaisista ja suomalaisista koostuva Birger Jaarlin(k.1266) johtama sotajoukko nousi Nevalle. Joukkojen mukana oli piispa ja papistoa, jotka olivat valmistautuneet kastamaan venäläiset roomalaiskatoliseen uskontoon. Ennen taistelua pyhän Aleksaterin liittolainen inkeriläinen Pelkonen, kristilliseltä nimeltään Filip, tuli otolliseksi näkemään ilmestyksessään pyhät Boriksen ja Glebin(24.7). Nämä ilmoittivat ilmestyksessään kiiruhtavansa auttamaan sukulaistaan Aleksanteria. Pelkonen kertoi iloissaan ilmestyksestä Aleksanterille. Samana päivänä (15.7.1240) tämä hyökkäsi ruotsalaisia vastaan ja sai heistä ylivoimaisen voiton. Voiton johdosta Aleksanteri sai lisänimen Nevski eli Nevajokelainen.
Vaiheikkaiden historiallisten tapahtumien jälkeen Aleksanteri oli paluumatkalla kultaisesta Ordasta, mutta pitkittynyt oleskelu siellä oli murtanut hänen terveytensä ja hän tunsi kuolemansa lähestyvän. Volgan varrella Gorodetsissa hän asettui kuolinvuoteelleen, luopui maallisesta asemastaan ja otti vastaan vihkimyksen suuren skeeman munkiksi saaden nimeksi Aleksi. Enne loppua hän pyysi anteeksi kaikilta mukanaan olevilta ruhtinailta, pajareilta ja kansanmiehiltä ja antoi itse heille anteeksi. Marraskuun 14. päivänä vuonna 1263 osallistuttuaan pyhään ehtoolliseen autuas Aleksanteri antoi sielunsa Jumalan käsiin 43 vuoden ikäisenä. Hautajaissaattue lähti matkaan. Tieto pyhän Aleksanterin kuolemasta tuli Vladimirin metropoliitta Kirilin toimittaessa jumalanpalvelusta. Kaupunki tyhjeni kaiken kiiruhtaessa lähestyvää hautajaissaattoa vastaan. Marraskuun 23. päivänä Aleksanterin maalliset jäännökset tuotiin Vladimiriin ja asetettiin katedraaliin ruumiinsiunausta varten. Tällöin tapahtui kaikkien nähden ensimmäinen ihme. Kun metropoliitta Kiril kumartui avaamaan vainajan käden asettaakseen siihen synninpäästörukouksen tekstin, Aleksanteri itse ojensi kätensä ottamaan sen vastaan. Siitä lähtien Aleksanteri Nevskiä on sanottu puhäksi. Hänen maalliset jäännökset haudattiin Jumalanäidin syntymälle pyhitetyn luostarin kirkkoon.
117 vuotta Aleksanterin kuoleman jälkeen hänen pojanpojan pojanpoikansa Dimitri Donskoi (19.5) valmistautui taisteluun mongolikaani Mmaita vastaan. Yöllä taistelun aattona Jumalanäidin luostarin ponomari näki kirkossa rukoillessaan kahden munkkivanhuksen tulevan alttarista Aleksanterin arkun ääreen ja kuuli heidän sanovan:”Ruhtinas Aleksanteri! Nouse ja auta sukulaispoikaasi Dimitriä voittamaan vierasheimoiset viholliset!” Aleksanteri nousi haudasta kuin elävänä ja kaikki kolme katosivat näkyvistä. Seuraavana aamuna ruhtinas Dimitri sai täydellisen voiton vihollisista, mikä merkitsi alkua Venäjän vapautumiselle mongolivallan ikeestä. Ilmestyksen johdosta Aleksanterin arkku avattiin ja sieltä löydettiin hänen maatumattomat pyhäinjäännöksensä, joiden äärellä alkoi heti tapahtua ihmeitä ja sairaiden parantumisia.
Pyhän Aleksanteri Nevskin juhlaa vietetään toistamiseen elokuun 30. päivänä, jolloin muistellaan hänen pyhäinjäännöstensä siirtämistä Vladimirista Venäjän uuteen pääkaupunkiin Pietariin vuonna 1724. Reliikit sijoitettiin Pyhän Aleksanteri Nevskin lavraan, jossa ne yhä ovat.
Teksti lainattu lyhennettynä Synaksarion: Marraskuu, julkaisija Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, toimittanut munkki Serafim ISBN:951-8979-33-2, s. 322
Pyhä Aleksanteri Nevskin pyhäinjäännöksen on lahjoittanut Isä Haritonille Pokrovan kirkkoon Jorvakseen, Moskovan ja koko Venäjän Patriarkka Aleksei II, surullisen kuuluisana päivänä 11.9.2001 joka oli juliaanisen kalenterin mukaan pyhä Aleksanteri Nevskin juhlapäivä jolloin pyhäinjäännösten siirtämisestä Pietariin oli kulunut 275 vuotta.
Pyhien rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.